Harjun nuorisotalo järjesti yhdessä USA:n suurlähetystön kanssa ilmaisen “oppitunnin” (’Crafting a Portrait Using Digital Methods’ ) kuvittaja Anna Dittmannin kanssa elokuun alkupuolella Helsingissä. Tämän luokan kuvittajan saaminen Suomeen esittelemään uraansa ja työtapojaan on harvinaista herkkua, joten olin tikkana paikalla!

Dittmann aloitti uransa piirtelemällä perinteisillä välineillä, kunnes sai MS Paintin käsiinsä. Käänteentekevä asia oli kuitenkin ensimmäinen piirtopöytä ja Photoshop. Dittmann teki aluksi fanitaidetta, sai hyvää palautetta ja lopulta osa töistä levisi viraalisti somessa: ”Alussa varsinkin DeviantArtissa, nykyään Facebookissa ja Instagramissa.”, Dittman kertoi. Tätä kautta asiakkaatkin löysivät tiensä hänen websivuilleen. Dittmann ei omien sanojensa mukaan suunnitellut ryhtyvänsä kuvittajaksi, vaan ajautui ammattiin ja herää välillä aamuisin ihmetellen, että tosiaan saa tehdä taidetta työkseen.

Oma tyyli ja tykkäämisen vaikutus

Dittmann tekee nykyään suurimman osan kuvituksistaan kirjojen ja sarjakuvien kansiin. Jonkin verran myös muotokuvia ihmisistä ja eläimistä. Hänellä on selkeästi erottuva tyyli, jossa näkyy mm. art nouveaun vaikutus. Kuvissa on usein aiheena naisen kasvot yhdistettynä erilaisiin luonnon elementteihin. Viime aikoina hän on pyrkinyt piirtämään myös miehiä ja kokovartalokuvia. “Tiedostan, että olisi hyödyllistä astua ulos mukavuusalueeltani (naisten kasvokuvista) ja yritän tehdä sitä luonnoksissani” Dittmann sanoi, mutta neuvoi kuitenkin heti perään tekemään taiteessa juttuja joista tykkää ja joiden maalaamisesta nauttii. Eikä muodollisella taidealan koulutuksellakaan ole hänestä niin väliä, vaikka itse onkin valmistunut Savannah College of Art and Design:sta: “Kukaan ei ole koskaan kysellyt todistusteni perään, ainoastaan portfoliolla on merkitystä.”

Dittmann on varma että kyllästyy joskus nykyiseen tyyliinsä ja onkin jo suunnannut katseensa mm. lastenkirjoihin. Suomesta mukaan tarttui pari Mauri Kunnaksen kirjaa ja ihastus Helene Schjerfbeckiin (ja karjalanpiirakoihin), ulkomaisista kuvittajista hän mainitsi suureksi idolikseen Shaun Tanin.

Työnkulku Photoshopissa

Juttelun lomassa Dittmann maalasi Photoshopissa ja esitteli samalla työnkulkuaan. Laitteisto oli Dellin läppäri ja Intuous 3 piirtopöytä. Cintiqiä Dittmann oli kokeillut, mutta on niin tottunut piirtopöytään, ettei ole vielä kaivannut piirtonäyttöä. Ja todella näppärästi ja nopeasti kuva syntyikin, vaikkei sitä tilaisuudessa ihan valmiiksi asti hierottu. “Normaalisti yhteen kuvaan menee ainakin 20 tuntia ja kuukaudessa teen tyypillisesti 2-3 projektia”, Dittman kertoi. Deadlinet vaihtelevat viikosta kahteen kuukauteen. ”Viikko on liian lyhyt, silloin istun aamusta iltaan koneella, en näe ketään ja päivien kohokohta on kaupassa käynti.”

Dittman aloittaa kaikki työnsä keräämällä referenssikuvia sekä netistä, että kuvaamalla itse. Ja toimii usein omana mallinaan (jopa kuvissa joissa tarvitaan lihaksikasta miespuolista supersankaria heiluttamassa miekkaa). Työn alussa näitä kuvia ei kuitenkaan vielä tarvita, Dittman tekee ensin karkean harmaasävyluonnoksen isoilla nopeilla siveltimenvedoilla ja abstrakteilla muodoilla. ”En aloita maalaamista suoraan väreissä, koska minulle valo ja sävyt ovat tärkeimmät.”

Kuvan tarkentuessa suhteet tarkistettiin flippaamalla kuvaa peilikuvaksi ja kasvoja korjattiin hiukan Käyristämällä ja Sulata-suotimella.

Käytettävät siveltimet olivat kaikki perinteisten tyylisiä ja hänen itse rakentamiaan (Voit ladata ne täältä). ”Pidän erityisesti liitusiveltimestä”. Viime aikoina Dittmann on innostunut myös Kyle Websterin valikoimasta, etenkin vesivärisiveltimistä.

Dittmannin työskentelyssä herätti huomiota tasojen vähyys: aluksi itse hahmo yhdellä tasolla harmaasävynä, sen päälle muutamia säätötasoja (Käyrät ja Sävy/Kylläisyys) sekä pari tasoa väreille (sekoitustiloina Pehmeä valo ja Väri) ja erilaisille tekstuureille (lähinnä vesiväriläikkiä). Toinen yleisön ihmetyksen aihe oli zoomailu, sitä Dittmann ei myöskään harrasta ja suurimman osan ajasta työn zoomausprosentti pysyi pienenä.

Työn edetessä siveltimien koko pieneni ja yksityiskohtien määrä kasvoi: ”Pidän vähiten tästä vaiheesta, se on aika tylsää.” Paikalla olleille mikään ei ollut tylsää, kaikista oli varmasti hienoa nähdä ja kuulla miten ammattilainen asiat tekee ja jokainen sai uusia ideoita omaan työskentelyynsä. Tästä linkistä muutama kuva työn edistymisen vaiheista. Ja täällä Dittmannin kirjoittama tuts+ tutoriaali vuodelta 2014, jossa jo samat ideat käytössä.

Kaunis kiitos järjestäjille ja etenkin itse vieraalle! (Yleisöä tosin oli paikalla harmillisen vähän, syytän Flow-festareita ja harvinaista kaunista keliä.) Alla onnellinen osallistuja Anna Dittmannin (vasemmalla) kanssa yhteiskuvassa:

http://annadittmann.com/
Anna Dittmann Illustration (FB)
https://www.instagram.com/annadittart/

And Anna, if you are reading this, here’s a recipe for the Carelian pies (Karjalanpiirakka in Finnish) you told us you like 🙂